Blogi 5.

Mielestäni tietotekniikan käyttäminen päiväkodissa on turhaa. Ei pienten lapsen tarvitse tietää kaikkia tekniikan ihmeitä. Yksinkertaiset digikamerat ovat riittävä apuväline. Nykyään lasten lelutkin on kehitetty hyvin teknologisiksi, vaikka mielestäni yksinkertaiset levyt ovat paljon kehittävämpiä ja parempia. (Säästävät myös vanhempien hermoja, kun eivät piipitä ja säästävät pattereita.)

Olen vanhojen lelujen ja pelien kannalla. Lasta tulee ohjata liikkumaan ja leikkimään, ei pelaamaan pelikoneilla ja kyhnöttämään sisällä. En kuitenkaan kokonaan hylkää teknologian käyttöä lasten kanssa. Esimerkiksi puhevaikeuksista kärsivälle lapselle erilaiset puhekykyä kehittävät lelut ovat hyväksi. Lisäksi pidän lasten musiikkipeleistä ja olen huomannut, että lapsetkin nauttivat niistä suuresti.

Pidän sukupuolineutraaleista leluista. Lapsia ei tule ohjata tyttöjen ja poikien leikkeihin, vaan heidän tulee saada itse valita mitä haluavat tehdä. Lasta ei tule väkisin pakottaa teknologiankaan käyttöön. Jos lapsi itse hakeutuu teknologian pariin, olkoon niin, mutta jos se menee liiallisuuksiin, tulee aikuisen puuttua siihen. 

Blogi 4.

Päiväkodissa voidaan käyttää PowerPointia lasten esitysten esittämiseen. Lapset voivat esimerkiksi itse ottaa valokuvia tai piirtää kuvia Paintilla, jonka jälkeen kuvat liitetään PowerPointiin diasarjaksi. Lapset saavat kertoa, mitä kuvassa tapahtuu ja päiväkodin henkilökunta kirjoittaa lasten kuvaukset kuvien alle. Näin syntyy diaesitys, joka voidaan esittää esimerkiksi päiväkodin vanhempainillassa.

PowerPointin käyttö tuo päiväkodin arkeen erilaisuutta ja on varmasti lapsista hauskaa. Lapset saavat käyttää tietokonetta hyötytarkoitukseen.  Näin lapsia voidaan leikkimielisesti ohjata tietokoneen käyttöön tulevaisuutta varten.

Blogi 3.

Lasten kanssa tekstinkäsittelyä voidaan käyttää projektisuunnitelmassakin esiin tulleessa sadutuksessa. Lasten kertomia satuja kirjoitetaan ylös ja luetaan heille ääneen, jolloin he saavat muuttaa jotain osaa, jos haluavat.

Lukutaitoisten kanssa voidaan hyödyntää Wordin kieliasun tarkastus- ominaisuutta. Lapsi saa kirjoittaa sanoja ja itse tarkistaa Kieliasun tarkastus- painikkeella, onko sanat kirjoitettu oikein. Ominaisuus antaa lapselle vaihtoehtoja sanan oikeinkirjoitukselle, joista lapsi saa valita sen, mitä tarkoitti.

Lisäksi Wordissa on monia hauskoja fonttilajeja, joista lapsi saa valita mieluisensa ja esimerkiksi kirjoittaa oman nimensä sillä, tulostaa sen ja liimata oman naulakkonsa kohdalle.

Blogi 2.

Ala-asteella ollessani meillä oli käytössä piirtoheitin ja atk-luokassa tietokoneet. Muita teknillisiä apuvälineitä ei ollut. Yläasteella alkoi yleistyä dokumenttikamerat. Etenkin läksyjen tarkistamisessa ja matematiikan tunneilla käytettiin dokumenttikameraa. Lukiossa yhdessä luokassa oli älytaulu, mutta sitä ei kovin moni osannut käyttää. Muistan, että ainoastaan yksi opettaja käytti sitä. Toivottavasti asiat ovat parantuneet sen jälkeen, kun olen valmistunut lukiosta. Lukiossa ollessani jokaisesta luokasta löytyi jo dokumenttikamerat ja lähes kaikki opettajat niitä käyttivätkin.

Koulun opetustapojen on muututtava samaa tahtia kuin yhteiskunnan. Ei olisi mitään järkeä, jos kouluissa ei hyödynnettäisi saatavilla olevaa teknologiaa. Mutta samalla tulee ottaa huomioon, että opetushenkilökunnalle pitää järjestää uuteen teknologiaan tarvittava lisäkoulutus. Siinäkään ei ole järkeä, että kouluihin ostetaan uusimmat laitteet, mutta opettajat eivät osaa käyttää niitä.

Riikonen pohtii artikkelissaan, onko tarpeen opetella asioita ulkoa, jos kaikki löytyy netistä. Perustietopohja on tärkeä, sillä se antaa tietoa asioista, ja jokainen voi sen jälkeen kiinnostustensa pohjalta hankkia lisätietoa. Mistä kiinnostus tulisi, jos kukaan ei antaisi perustietoa? Jos ihminen menee etsimään netistä tietoa asiasta, josta ei alun perin tiedä mitään, hän helposti uskoo kaiken mitä netistä löytää. (Riikonen, 2012.)

Toisella luennolla puhuimme teknologian käytöstä opetuksessa. Teknologian tulee olla nimenomaan opetuksen väline, ei itse opettaja. Mielestäni opettajani ovat käyttäneet teknologiaa kumpaankin käyttötarkoitukseen. Suurin osa on käyttänyt sitä välineenä, esimerkiksi dokumenttikameraa. Mutta jotkut ovat helpottaakseen omaa työtänsä tokaisseet: ”Menkää sinne nettiin ja katsokaa sieltä ohjeet ja tehkää tehtävät.” Mielestäni tämä on teknologian käyttöä itse opettajana.

Luennoilla nousi esiin keskustelua ns. ”bulimiaoppimisesta”, joka tarkoittaa sitä, että opiskelija ahmii kaiken tiedon sisäänsä ja oksentaa koepaperille, minkä jälkeen asia unohtuu. Myös Linja-aho käsittelee aihetta blogissaan (Linja-aho, 2011). Itse koen, että olen bulimia-lukion uhri. En muista juuri mitään, mitä ylioppilaskirjoituksiin luin. Nykyajan yhteiskunta ajaa helposti nuoret ”oppimisbulimiaan”. Kaikkein tärkeintä on tutkinto ja sen arvosanat, ei niinkään se, mitä on jäänyt päähän.

Lähteet:

Vesa Linja-ahon blogi (20.3.2011): Sulautuva oppiminen vai bulimiaoppiminen? – Terveisiä Sulautuvan opetuksen seminaarista 2011. Haettu 17.12.2012 osoitteesta: http://linja-aho.blogspot.fi/2011/03/sulautuva-oppiminen-vai.html

Petri Riikonen (15.09.2012). Tieteen tykkääjä: Miksi koulussa pitää muistaa, vaikka kaikki löytyy netistä?. Haettu 17.12.2012 osoitteesta: http://www.tiede.fi/blog/2012/09/15/miksi-koulussa-pitaa-muistaa-vaikka-kaikki-loytyy-netista

Blogi 1.

Luennolla tuli esille kuinka kauaskantoiset seuraukset tämän päivän varhaiskasvatuksella on. Tänään koulunsa aloittava on työelämässä vielä 2074. Silloin teknologia on kehittynyt entisestään ja voi olla jo täysin erilaista kuin nykyään. Yhteiskunta on jo minun elinaikanani kehittynyt valtavasti, jatkaako se kehittymistään koko elinikäni? En osaa kuvitellakaan minkälaista teknologia on, kun olen vanhus.

Miten koulu pysyy mukana teknologian kehittyessä? Muistan ala-asteen atk-tunnit puuduttavina, sillä kaikki osasivat jo asiat mitä siellä käytiin läpi. Onko nykyään samanlaista? Lapset osaavat, jo ehkä paremmin kuin aikuiset, käyttää tietokonetta. Nykyisen opetussuunnitelman perusteet on tehty ennen sosiaalisen median valtaan astumista (Pönkä, 2011).

Minun mielestäni lapsille tulisi opettaa tietokoneen teknillisen käytön sijasta sen eettistä ja turvallista käyttämistä. Lapset saattavat tietämättään tehdä internetissä paljon pahaa. Lapset osaavat käyttää tiettyä osaa internetistä, mutta esimerkiksi tiedon haku ja tutkiminen voi olla haastavaa. (Kiili, 2012.)

Toisella luennolla puhuimme digitaalisesta kuilusta. Esiin nousi ajatus siitä, onko ihminen digitaalisessa kuilussa, jos ei käytä esimerkiksi Facebookia. Tunnen monia, jotka olettavat, että kaikki kaverinsa ovat Facebookissa ja saattavat sen takia jättää heitä pimentoon asioista. Minä kuitenkin tiedän, että osa kavereistani ei ole siellä ja en odotakaan, että heidän pitäisi olla. Eivät he elä digitaalisessa kuilussa, silloin he eläisivät, jos he eivät tietäisi ollenkaan mikä Facebook on. 

Digitaalinen kuilu on kuitenkin suuri esimerkiksi hyvinvointivaltioiden ja kehitysmaiden välillä. Kehitysmaiden ihmisillä ei välttämättä ole hajuakaan tietokoneista, mitkä ovat meille arkipäivää.

Lähteet: 

Pönkä, H. (2011). Koulujen tietotekniikka edelläkävijyys ja uudet oppimistaidot. Haettu 15.12.2012 osoitteesta: http://harto.wordpress.com/2011/10/14/koulujen-tietotekniikka-edellakavijyys-ja-uudet-oppimistaidot/

Kiili, C. (2012). Väitös: 25.8. Internetlukemista olisi hyvä opettaa koulussa. Haettu 15.12.2012 osoitteesta: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/08/tiedote-2012-08-17-12-06-53-863777